Suojaako Rakkaus pimeältä

26.11.2019

"Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää,
Jota minun hento käteni ei torjuisi" - Ultra Bra -

Ultra Bra laulaa idealistisesti rakkauden voimasta, kannattelukyvystä ja pelottomuudesta pimeän edessä. Sanoitus kuvaa myös monen äidin ja isän tunnelmia pienen vauvansa kanssa. Suojelevuus ja rakkaus ovatkin niin kullan arvoisia juuri varhaisessa kasvussa ja myös myöhemmin lapsen ja nuoren etsiessä polkuaan kohti vastuullista aikuisuutta.

Iltasanomat (23.11.2019) on nostanut esiin nuorten mielenterveysongelmat ja sen psyykkisen kivun, jota mielen pimeä ja ahdistus valuttaa koko perheen koettavaksi, olkoon elämän sietämisen vaikeus nuoren tai aikuisen koettavana. Usein aikuisella on kuitenkin elämänkokemuksensa turvana kantamaan vaikeiden aikojen yli, mitä nuorella ei vielä ole. Avun tarve on huutava, ja ellei auttajaa löydy, nuori voi päätyä kohtalokkaisiin ratkaisuihin helpottaakseen yli voimien käyvää ahdistustaan.

Itsemurha ei ole ollut täysin vieras suomalaisessa kulttuurissa koskaan. Otsikoissa ja vielä enemmin niiden takana on päättynyt liian varhain monta hyvää ja kaunista elämää jättäen läheisille kysymysmerkkejä ja raastavaa menetyksen kipua. Mutta viime aikoina julkiseen keskusteluun on noussut erityisesti nuorten kokema tappava ahdistus sekä hoitoon pääsyn vaikeus ja auttavien tahojen pyrkimys ratkaista olemassaolon ahdistus lääkityksen keinoin.

Nuoren kasvuun kuuluu ahdistusta aina. Mutta auttavaa ymmärrystä tarvitaan silloin, kun omat voimat itsen ja elämän polun ahdistavuudessa pettävät. Tarvitaan ymmärtäjää, joka voisi elää kanssa ja kohdata, sanoittaa ja valottaa jollakin tavoin nimettömiltä tuntuvia kokemuksia, joiden kanssa ei yksin jaksa. Asiantuntijaa, psykoterapeuttia. Toista kokevaa ihmistä, joka voisi tavoittaa mielen pimeän. Toista empaattisesti kuvaamaan hahmotonta ja sietämätöntä kokemusta. Tavoittamaan kuulluksi tulemisen tarvetta, toisen ihmisen tarvetta, yhteyden tarvetta, ymmärretyksi tulemisen tarvetta.

Kaikelta emme voi lapsiamme ja nuoriamme suojata. Kaikelta elämän kivulta emme voi toisiamme pelastaa. Mutta sisäistä maailmaa, tunteita ja mielikuvia, pelkoja ja ahdistuksia voi avata ja itseään alkaa ymmärtää uudella tavoin, kun asiantuntija-apua on tarjolla enemmin ennaltaehkäisevästi. Autoillessa meillä on jo hyvät ohjeistukset elämän suojelemiseksi: turvallisuutta ei jätetä toivomisen varaan, vaan ohjeistusta on runsaasti sekä yleisellä, että tilannekohtaisilla merkinnöillä. Myös ihmisen kasvun ja elämän vaikeiden kokemusten suhteen on mahdollista löytää tukea ja apua jo ennen kuin tilanne on karannut käsistä. Ihmisen mielen toimintaa ja tunne-elämää voidaan oppia ymmärtämään ja tunteita käsittelemään.

Ehkä nuorison hätähuuto on se hälytysmerkki, mihin voisi herätä päätöksenteossa ja julkisten hoitomenetelmien suunnittelussa. Nopeiden ratkaisuyritysten sijaan ihminen tarvitsee ymmärretyksi ja kohdatuksi tulemista kokevana ja tuntevana, hämmentyneenä ja yksinäisenä kasvamisen ja elämän mysteerin edessä. Tarvitsee tulla kuulluksi ja vastaanotetuksi. Yhdessä, yhteiskuntana, voisimme laajalti tarjota huolenpitoa ja auttaa sietämään sietämätöntä kaikissa ikävaiheissa, jos havahtuisimme.

Ihmistä väkevämmän edessä on välttämätöntä löytää asiantuntemusta, joka ulottuu rationaalisen tuolle puolen, tiedostamattomaan ja niihin syviin kokemuksiin, jotka vielä etsivät sanoja ja muotoa. Pimeän ja kipeän äärellä on välttämätöntä ymmärtää tiedostamattomia prosesseja, jotta kokemusta voidaan avata ja käsitellä. Psykoanalyyttinen ajattelu on tieteen muoto, joka tutkii juuri näitä hämmentäviä ja vieraalta tuntuvia kokemuksia, joita on vaikea jäsentää ja ymmärtää. Psykoanalyyttinen ymmärrys ohjaa meitä löytämään käsitteitä ja sanoja hyvinkin vaikeissa ja ahdistavissa tilanteissa. Silloin mielessä hämärtyneet ja katkenneet yhteydet voivat avautua uudelleen ja elämä virrata sinne, missä toivottomuus uhkaa vallata elämänhalun.

Aili von Schulman